Tässä nyt on jotain samaa kuin edellisessä päivityksessä, mutta tässä kokonaiskuva vakuutusjutusta..

Meidän (avopuolisoni omistama okt) koti paloi 15.10.2013.
Meille ilmoitettiin tapahtuneesta ja me otimme yhteyttä vakuutusyhtiöön heti kun olimme tilanteen tasalla, oman aikansa vei ymmärtää tapahtunut. Olimme tuolloin reissussa, jossa pystyimme olemaan vielä muutaman päivän siitä kun saimme tietoomme, ettei meillä enää ole kotia.
Vakuutusyhtiöstä kerrottiin, että emme saa sijaisasuntoa, sillä meillä on koira. Vakuutusyhtiöstä kehotettiin meitä myös hankkiutumaan eroon koirasta.

Saimme vakuutusyhtiöstä vahinkoilmoituksen vastaanotto ilmoituksen sähköpostitse. Samaisessa viestissä oli lisäselvityspyyntö _yhdestä_ asiakirjasta, jonka toimitimme 18.10.2013.
Tapasimme ensimmäistä kertaa vakuutusyhtiön edustajia entisen kotimme luona lokakuussa.
Olimme ERITTÄIN pettyneitä tuohon vakuutusyhtiön edustajien tapaamiseen. Olimme itse paikalla ensimmäistä kertaa ja oli hirveää nähdä kuinka oma koti on pelkkää rauniota. Tapaamisesta jäi sellainen tunne, että asiakaspalvelu on näille vakuutusyhtiön edustajille vierasta. Asiakkaitahan me tässä olemme ja mielestäni asiakkaiden kohtelu kertoo paljon myös vakuutusyhtiöstä.
Jokunen päivä tapahtuneesta lähetimme vakuutusyhtiöön sähköpostiviestillä kyselyä vielä asuntoasiasta.
Kysyimme asiaa uudestaan 7päivää myöhemmin sähköpostitse asuntoasiasta kun emme vastausta aikaisempaan yhteydenottoon saaneet.
Tuo sähköpostiviesti tuotti tulosta ja meille vastattiin. Sähköpostiviestissä kerrottiin minkä verran vakuutusyhtiö maksimissaan korvaa vuokrakuluja sijaisasunnosta, ja että korvausta katsotaan kuukausi kerrallaan. Takuuvuokra ei kuulunut korvattavaksi.
On varmaan selvää, että on yhtäkkiä vaikea muuttua takuuvuokra-rahaksi. Meillä todella on myös koira, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että tarvitsemme asunnon! Eikä se muuta sitä asiaa, että tarvitsemme myös huonekaluja, astioita, ruoanlaittovälineitä ym. normaali-elämään tarvittavia tavaroita! Ja tämän edellä selostamani viestin saamisen hetkellä olimme olleet jo 13päivää kodittomina. Näinkö todella _toimii_ vakuutusyhtiö?!
Olen ottanut useaan kertaan yhteyttä Pohjolan puhelinpalveluun, jossa kukaan ei ole osannut sanoa mitään! Olen laittanut sähköpostia myös asiankäsittelijöille useaan otteeseen, saamatta vastausta.
Soitin vakuutusyhtiön asiakaspalveluun, josta tavoitin mukavan naisen, joka ihmetteli itsekin, miksi asia ei ole edennyt ja korvauspäätöstä tullut kun kaikki tarvittava siellä kuitenkin näkyi.
Usean yhteydenotto yrityksen jälkeen vasta 21.11. sain yhteyden meille ilmoitettuun asiankäsittelijään, joka ilmoitti, ettei käsittelekään asiaa, vaan asiaa käsittelee toinen henkilö. 
Olemme olleet yhteydessä myös ylempään tahoon Pohjolassa, joka otti meihin yhteyttä kun laitoin palautteen pohjolan verkkosivuilta. Hän kertoi, että hänen käsityksensä mukaan asiankäsittelijä olisi tämä johon alun perin olemme olleet yhteydessä. Hän kertoi myös, että vuokraa sijaisasunnosta korvataan enemmän kuin aiemmin meille oli kerrottu ja että takuuvuokra-asiassa voi ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön!
ELI meille on annettu aivan väärää tietoa aiemmin!!!

Eli, oikean tiedon tavoittaessa meidät, olemme olleet kodittomia yli kuukauden!
Näistä asioista emme ole tosin saaneet mitään kirjallista ja kokemamme perusteella on hyvin vaikea luottaa vakuutusyhtiöstä kuultuun ja suullisesti sovittuun. 
Tilanteessa meitä huolestuttaa myös se, että meillä ei todella ole mitään! Vaikka saisimme asunnon, nukummeko lattialla, kokkaamme ilman välineitä jne. Meillä ei ole edes talvivaatteita ja tälläkin hetkellä mittari näyttää -5 astetta! Majailemme milloin kenenkin sukulaisen luona, missä vain voi olla. Ei tämä ole ihmisen elämää! Kuvittelisi, että vakuutusyhtiö toimisi asiakkaiden parhaaksi - eikä tällä tavoin kuin meitä on kohdeltu.

Koska asia ei etene, emmekä saa minkäänlaista tietoa mistään, kukaan ei osaa sanoa mitään ja mikä kauheinta, meille on ilmoitettu vakuutusyhtiön toimesta, että "vakuutuspäätöksessä voi mennä jopa vuosi".
Olemme ottaneet selvää asioista ja alla oleva kopioitu vakuutussopimuslaista:

Vakuutussopimuslaki

10 LUKU
Korvausmenettely

69 §
Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä

Korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

70 §
Korvauksen suorittaminen

Vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Vakuutuksenantajan on ilmoitettava vajaavaltaiselle suoritettavasta vakuutuskorvauksesta vajaavaltaisen kotikunnan holhousviranomaiselle, jos korvauksen kokonaismäärä on suurempi kuin 1 000 euroa ja korvaus käsittää muun suorituksen kuin vakuutustapahtuman aiheuttamien kustannusten tai varallisuuden menetysten korvaamisen. (14.5.2010/426)
Viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

ELI:
Olemme toimittaneet lisäselvityspyynnössä mainitun asiakirjan 18.10.2013 vakuutusyhtiölle, eli vakuutuksenantajalle. Muiden asiakirjojen ja tietojen toimitusta ei lisäselvityspyynnöissä ole mainittu. Toisin sanoen meidän olisi pitänyt saada vakuutuksenantajalta tieto korvauksen suorittamisesta 18.11.2013 mennessä, eli kuukauden kuluessa siitä, kun toimitimme vakuutusyhtiön pyytämän asiakirjan.

Lähetin sähköpostiviestin Pohjolan johtajille, jonka seurauksena sainkin yhteydenoton korkeammalta taholta. Tämä ko. henkilö lupasi meille korvauspäätökset 2.12.13 alkavalla viikolla, mutta korvauspäätöstä emme ole nähneet. Ennakkomaksua meille on luvattu, mutta se ei korvauspäätöksestä käy!
Tänään tapasimme pohjolan henkilöstöstä miehen, joka pyysi KUITTEJA irtaimistosta! Meillä ainakin oli tapana säilyttää kuitit kotona. Mielestäni siis kuittien toimitus on mahdoton vaatimus tässä tilanteessa!!

No, jotain positiivista, että saimme kuitenkin auton myytyä, että saimme ostettua talvivaatteet.

Saa nähdä miten taistelu vakuutusyhtiön kanssa tästä jatkuu, mutta olemme todella pettyneitä ja kyllästyneitä turhiin lupauksiin, epätietoisuuteen ja muutenkin vakuutusyhtiön kykyyn hoitaa tällaista asiaa.

Vakuutusyhtiötä valitessa on syytä miettiä, kuinka vakuutusyhtiö toimii silloin kun oikeasti jotain sattuu.

Näin toimii Pohjola.

Hei!
Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, kun ajatuksia on niiin paljon, että kun ne kaikki pitää omassa päässään eikä saa purkaa mihinkään - tuntuu, että tulee hulluksi!

Hieman pohjustusta tilanteelle;
Olen kotoisin Lapin pääkaupungista, eli siis Rovaniemeltä.
No, päätin muuttaa toukokuussa 2013 Rovaniemeltä Ouluun. Löysinkin ihanan, jokseenkin hyvin pienen asunnon (jaettavaksi ison koiran kanssa). Meni muuan viikko, kun tapasin erään miehen. Ja niin, sitten asiat rullasivat siten, että heinä-elokuussa löysinkin jo itseni ja tavarani, sekä koirani n. 100km Tampereelta pohjoiseenpäin. Olimme ehtineet ostaa jo "yhteisen" koiranpennun, tosin se nyt on vain papereissa yhteinen, mutta harrastuskoiraa siitä riittää molemmille. Asuimme melko pienessä, mutta meille ihan sopivassa omakotitalossa, juurikin tämän miehen omistamassa. Aloitimme talon remontoinnin jo ennen kuin olin muuttanut sinne, kun olin vain käymässä. Talosta alkoi muodostua kaunis ja viihtyisä. Se ei ollut enää talo, vaan se oli paljon enemmän. Se oli KOTI.

Elämä remontin keskellä ei ollut kuitenkaan mitään suurta nautintoa ja syyskuussa rakas, oma, koirani lähti viimeiselle matkalleen kesken iltalenkin. Koiran menehtyminen oli minulle todella raskas paikka ja muuan viikon kotona oltua halusin käymään muualla, reissussa haukkaamassa hieman happea. Kaikki muistutti koirastani.

Lähdimme pohjoiseen, tarkoituksena olla pari viikkoa. Koiranpennulle ei kuitenkaan saatu mieheni haluamaa kokemusta metsästyksestä, joten päätimme yrittää vielä. Samalla olimme apuna mieheni mummon luona, kun hän on jo vanha.
Eräänä aamuna heräsimme "metsämökiltä" (siis sieltä keskeltä ei mitään) puheluun tuntemattomasta numerosta.

....

Koko maailma romahti. Mieheni talo, MEIDÄN KOTI oli palanut. Kaikki tavarat. Kaikki muistot. Aivan kaikki.
Tottakai ensin ajattelin, että no onpa huono vitsi, eihän noin nyt oikeasti ole käynyt meille.
Onhan sitä lehdistä lukenut, että näin on monille käynyt - mutta ei kai kukaan oikeasti usko näin käyvän juuri itselle!

Heti kun hieman edes pystyi ajattelemaan järkevästi, soitimme vakuutusyhtiöön. Kerroimme, että voimme olla hetken aikaa kyllä mieheni mummon luona, mutta pidemmän päälle emme. Vakuutusyhtiö kertoi, että emme saa heidän kauttaan kalustettua sijaisasuntoa - koska meillä on koiria.

Kun aina sanotaan, kuinka haluttaisiin aloittaa alusta, niin ei tämä kyllä mitään mukavaa ole. Puhtaalta pöydältä aloittamistakaan tämä ei varsinaisesti ole, ennen kuin saadaan viimeisetkin noet pyyhittyä.

Tästä alkoi taistelu, joka jatkuu edelleen.